Itämeren ensisijainen ongelma on ravinteiden, erityisesti fosforin, ylikuormitus. Ylimääräinen fosfori edistää kasvillisuuden liiallista kasvua, joka kuluttaa happea hajotessaan. Tämä prosessi johtaa lopulta hapettomiin "kuolleisiin alueisiin" merenpohjassa. Toistaiseksi toimissa on keskitytty pääasiassa fosforin tulovirtauksen vähentämiseen, mutta tulovirtauksen vähentyessä myös vedessä jo olevan fosforin määrän vähentäminen on entistä tärkeämpää.

Tätä ylimääräistä määrää voidaan vähentää monin eri tavoin. Yksi niistä on lisätä kalsiumia, rautaa tai alumiinia - aineita, jotka luonnostaan sitovat fosforia. Näiden aineiden lisääminen auttaa fosforin luonnollista laskeutumista pohjaan ja "neutraloi" siten vapaasti virtaavan fosforin. Nykyään tähän on olemassa hellävarainen ja kustannustehokas käsittely, jota on käytetty järvissä ympäri maailmaa. Käsittelyn ansiosta veden laatu paranee huomattavasti jo muutamassa päivässä, mikä on tärkeää, jotta voidaan lisätä sitoutumista jatkuvaan työhön terveellisemmän meren puolesta.

Restoration -hankkeen tavoitteena oli arvioida fosforia sitovien käsittelyjen tehokkuutta rannikkoympäristössä ja lisätä tämän käsittelyn käyttöä levittämällä tietoa sen ominaisuuksista. Osana tätä pyrkimystä osallistuimme tutkimusosuudella Rich Waters -integroituun LIFE-hankkeeseen.

Hankkeen toiminta

• Olemme tuoneet esiin lupaavan tekniikan, joka sitoo fosforin pysyvästi sedimenttiin alumiinikloridin avulla.

• Olemme tavanneet kaikki asianomaiset Ruotsin kunnat varmistaaksemme, että hoito on mukana niiden toimenpidepaletissa, ja olemme saattaneet ne yhteyteen asiantuntijoihin, jos niillä on kysyttävää.

• Olemme tehneet yhteistyötä teknologiatoimittajien ja tutkijoiden kanssa laajentaaksemme menetelmää Itämeren rannikkoympäristössä käytettäväksi. Tähän sisältyy kumppanuuksia Life IP Rich Watersin ja Ruotsin maataloustieteiden yliopiston kanssa mittauksia ja analyysejä varten, erityisesti veden vaihtumisen vaikutusta pitkäaikaisiin hoitovaikutuksiin.

• Olemme varmistaneet, että käsittelykriteerit täyttyvät, esimerkiksi vähentämällä riittävästi fosforin pääsyä maalta, esimerkiksi sadevesiviemäreistä.

• Olemme kannustaneet vedenomistajia käyttämään tätä menetelmää täydentävänä tai viimeisenä toimenpiteenä sisäisen fosforikuormituksen vähentämiseksi.

• Olemme osallistuneet käsikirjan laatimiseen, jossa keskitytään sisäiseen kuormitukseen ja siihen, miten sitä voidaan käsitellä parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden ja menetelmien avulla.